Suomi on joutumassa sodan jalkoihin – Ja pääosin omasta syystään

Suomen kohtalo nykykehityksellä on joutua sotaan ja miehitetyksi

Suomen tilanne on se, että geopoliittisten ennusteiden ja laskelmien mukaan seuraavia EK-vaaleja ei välttämättä voida pitää sotilaallisen kriisin vuoksi. Näin ollen Suomen pelastamiselle joutumasta sodan jalkoihin ei löydy nykyisellä kehityksen jatkuessa tietä parlamentaarisen demokratian keinoin. Maailma ja me menemme kohti sotaa, aivan kuten 1930-luvun lopulla.

Olen geopolitiikan ja turvallisuuspolitiikan tutkija ja viimeiset 4 vuotta keskittynyt pääsääntöisesti geopoliittisen tilanteen seurantaan ja arviointiin, sekä verkostoitunut kansainvälisesti alan tutkijoiden kanssa. Omat laskelmani sekä monien minua pätevämpienkin tutkijoiden arviot  geopoliittisen tilanteen ns. isosta kuvasta osoittavat, että menemme uhkaavasti kohti yleiseurooppalaista sotilaallista kriisiä – lähinnä USA:n ja Lontoon-Washingtonin akselin Euroopassa ajaman politiikan takia. Taustalla on taloudesta alkaneen globaalin järjestelmäkriisin siirtyminen sotilaalliseen vaiheeseen USA:n taloudellisen ylivallan romahduksen ja dollarin reservivaluutta-aseman murtumisen uhan laukaisemana.

Vuonna 2011 laskin, että silloisella kehitysvauhdilla ja kehitystrendeillä suurvaltojen välit alkaisivat kiristymään vuoden 2015 tienoilla, ja vuodesta 2018 aina 2022-24 tienoilla on ns. ikkuna auki suursodalle, jonka todennäköisyys tuolloisten laskelmien nojalla olisi ollut 80%. Koska suurvaltojen välit alkoivat kiristyä jo 2013 alkaen, ja erityisesti nyt viime vuodesta Ukrainan kriisin takia, laskelmat ovat menneet osin uusiksi. Korjatuilla muuttujilla suursodan ikkuna aukeaa jo 2017 puolivälin tienoilta ja sen todennäköisyys on yli 90%. Jos nämä laskelmat pitävät suunnilleenkaan kutinsa, vuoden 2018 presidentinvaaleja ja vuoden 2019 EK-vaaleja ei voida Suomessa järjestää. Ja jos Suomi menee tekemään ns. irtoliikkuja nyt ennen sitä, voi Suomi joutua nopeamminkin sodan jalkoihin.

NATO – Suomen kohtalonkysymys

Suomi on nyt puun ja kuoren välissä: Jos nyt haemme NATOon, Venäjä tulee pikavauhdilla tekemään operaation, jolla Suomen NATO-jäsenyys estyy, eli loukaamaan Suomen suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta sotilaallisesti. NATO ei ota jäseneksi maata, joka on sodassa ja/tai sisäisessä kriisissä. Tästä syystä Ukrainakaan ei pääse NATO:n jäseneksi, koska ainakin Italia, Kreikka, Turkki ja jopa Espanja torjuisivat sen, vaikka USA painostaisi. Ja vaikka emme olisikaan NATO:ssa, tulemme jäämään jalkoihin, sillä itänaapurille Suomen alueen ja ilmatilan varmistaminen on elintärkeää sodan alkaessa.

Meidän puolustuksemme on niin heikolla tolalla, että Lapin ja etelärannikon sekä Ahvenanmaan nappaaminen ei ole naapurille temppu eikä mitään, ja enempää ei välttämättä naapuri tarvitsekaan, jos Helsingissä hallitus taipuu tekemään ns. ”Vichý-sopimuksen” sen kanssa, kuten todennäköistä tuossa tilanteessa. Tiivistäen Suomen puolustusvaihtoehdot ja niiden teho sodan tullen ovat seuraavat:

  1. Suomi ei ole NATO-maa, puolustus nykytolalla. Venäjä ei luota Suomen kykyyn ja/tai haluun estää länsivaltoja käyttämästä Suomen ilma- ja merialueita iskuissa Venäjää vastaan -> Venäjä varmistaisi 5-7 prikaatin sekä maahanlaskujoukkojen avulla (35 000 – 45 000 miestä) ja nopeasti saadun ilmaherruuden turvin nopealla iskulla (1-2 vrk) Pohjois-Suomen, etelärannikon ja Ahvenamaan hallinnan. Suomen vastarinta korkeintaan viivyttäisi naapuria, ja pitempään jatkuessaan aiheuttaisi suomalaisille muutamista sadoista muutamaan tuhanteen kuollutta tappioina, tuhoaisi energia- ja tietoliikenneinfrastruktuurimme ja olisi lopputuloksen kannalta turhaa.
  2. Suomi koittaa takaovesta NATO-maaksi, puolustus nykytolalla -> Venäjä laittaisi peliin ykkösvaihtoehtoon verrattuna enemmän joukkoja ja voimaa (noin 75 000-100 000 miestä) sekä ilmavoimia, tuhoaisi pommituksin energia-, tietoliikenne-, hallinto- ja sotilasinfran sekä liikenneinfrastruktuuria ja miehittäisi Pohjois-Suomen, Ahvenanmaan ja etelärannikon lisäksi myös sisämaan ja länsirannikon liikennekeskukset ja tärkeimmät alueet kovemmalla voimalla. Vastarinta tuottaisi kymmeniä tuhansia kuolleina ja haavoittuneina, myös siviilejä, ja olisi lopputuloksen kannalta turhaa.
  3. Suomi koittaa takaovesta NATO-maaksi, puolustuskykyä nostettu kovin satsauksin -> Venäjä laittaisi täysimittaisen hyökkäyksen päälle, (100 000 – 150 000 miestä) merkittävästi enemmän ilmavoimaa, keskikantaman- sekä risteilyohjuksia ja tykistöä. Maamme julkinen infrastruktuuri suurilta osin tuhoutuisi. Vastarinta tuottaa sotilaina ja siivileinä vähintään yli 100 000 kuollutta. Laajat alueet maasta varsinkin kaupunkiallueilla Kaakkois- ja Etelä-Suomessa tuhoutuisisvat kokonaan.
  4. Suomi irtisanoo Isäntämaasopimuksen, ilmoittaa estävänsä NATO:n voimia käyttämästä omaa aluettaan JA nostaa puolustuskykyään kovin satsauksin -> Venäjä katsoo, että Suomi hoitaa oman tonttinsa eikä ole uhkaksi sille, ei viitsi tuhlata sotilaallista voimaa Suomeen silloinkaan, vaikka joku Kremlissä muutoin haluaisikin valloittaa Suomen. Rauha maiden välillä säilyy. Ei infrastruktuuri- tai miestappioita. Kauppa Venäjälle kulkee kriisin aikana ainakin jossain määrin, mikä helpottaisi Suomen vilja- ja energiapulaa.

RUSSIA CHECHNYA

Kaikissa näissä vaihtoehdoissa Suomen kauppamerenkulku lakkaa, tulee vakava tai erittäin vakava pula elintarvikkeista ja polttoaineista, ja viimeistä vaihtoehtoa lukuun ottamatta sähkö-, vesi- ja puhelin- sekä tietoverkot lakkaisivat melko nopeasti toimimasta tai toimisivat hyvin huonosti.

[Edit. Lisäys 28.4. Välihuomautus: Yllä olevissa vaihtoehdoissa on otettu pohjaksi skenaario, jossa Venäjä pyrkii neutraloimaan Suomen kautta tulevan uhan ennen Suomen NATO-jäsenyyttä ja ennen laajempaa konfliktia NATO:n kanssa, jolloin Venäjä pystyy keskittämään operaatioon enemmän voimaa. Toisaalta Venäjälle olisi suhteellisesti edullisempaa tehdä Suomea koskeva operaatio osana laajempaa koko Itämeren alueen ja Skandinavian kattavaa offensiivia, jolloin se voisi työntää suuren osa NATO:n läsnäolosta tältä alueelta pois.]

Edellisiin viitaten ainoa tie, jolla katastrofi Suomen osalta voitaisiin estää, olisi pysytellä irti NATO:sta, sanoa irti Isäntämaasopimus JA lisäksi ennen kaikkea nostaa puolustuskykyä nopeasti niin korkealle, ettei naapuri haluaisi tuhlata ruutia. Ongelmana on se, että Isäntämaasopparilla Suomi on luovuttanut jo NATO:lle ilmatilan ja alueensa hallinnan sodan tullen, joten olemme pahan kerran kusessa: Me olemme jo de facto vihollismaa kun sota alkaa. Saksa suunnitteli ja toteutti operaatio Weserübungin 2 viikossa, pikavauhdilla vuonna -40 kun sai Norjan hallitus oli ilmoittanut briteille, ettei se pistä hanttiin jos liittoutuneet tulevat maihin. Liittoutuneiden pitäminen pois Saksan pohjoissivustalta oli elintärkeä strateginen intressi Saksalle, joten turhia ei kainosteltu.

Suomi on Venäjän kahden taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeimmän alueen, Pietarin ja Kuolan niemimaan, välissä. Suomen alueen varmistaminen on Venäjälle elintärkeä strateginen intressi sodan tullen – aivan kuin Saksalle oli Tanskan ja Norjan varmistaminen. Itse asiassa Venäjälle Suomi on sivustana paljon tärkeämpi kuin Saksalle oli Norja, ja vähintään yhtä tärkeä kuin Venäjälle oli Krim. Siis sotilaallisesti Suomen alueen varmistaminen kriisitilanteessa on Venäjälle tärkeämpää kuin Krimin oli. Krim on venäjälle elintärkeä, jotta se pääsee Välimerelle ja voi hallita sekä varmistaa Kaukasuksen suunnan. Suomi taas on aivan Venäjän kyljessä, Pietarin ja Kuolan välissä. Jos Venäjä oli valmis Krimin operaatioon NATO-uhan takia, niin Suomen alueen NATO:n käsiin joutumisen estäminen on sille vielä merkittävämpi geostrateginen intressi.

Isäntämaasopimus, jolla Suomi on de facto luovuttanut ilmatilansa, maa- sekä merialueensa sekä infrastruktuurinsa NATO:n käyttöön sodan tullen on Suomelta samanlainen kohtalokas virhe, kuin Norjalle oli ilmoitus päästää liittoutuneet maahan 1940. Saksa reagoi nopeasti, koska sota oli jo alkanut. Suomi taas on luovuttanut sopimuksella NATO:lle sotilaallisen määräysvallan omaan alueeseensa ja sen käyttöön, mutta Venäjä ei ole vielä reagoinut sotilaallisesti, koska suursota ei ole vielä alkanut. Jos Suomi nyt hakisi avoimesti NATO:n jäseneksi, olisi se viimeinen punainen vaate, joka pistäisi Venäjän reagoimaan sotilaallisesti – ja nopeasti – vaikka seuraukset olisivat vakavat.

venäjän laskuvarjojoukot

Kiertotietä NATO-jäseneksi?

Ainoa keino, jolla Suomi voisi ehtiä saada länneltä sitovat ”turva”-takuut on kahden- tai kolmenvälinen diili USA:n ja/tai Britannian kanssa, jossa nämä sitoutuisivat Suomeen riippumatta muista NATO-maista. Tällainen olisi käytännössä ainoa keino, jolla myös Ukraina voisi saada selkänojaa tositilanteessa. Nykyiselläänhän on niin, että NATO:n säännöt estää esim. Ukrainan mukaantulon kofliktin takia, ja lisäksi Italia, Kreikka ja Espanja sekä suurella todennäköisyydellä myös Turkki torjuisivat sen. Sama juttu Suomen kohdalla, jos konflikti tulee päälle.

Isäntämaasopimus selittyykin oikeastaan vain selkänojan hakemisella varsinaisen NATO-jäsenyyden hakemista varten, eli ehkäpä jokin salainen suullinen lupaus on, että NATO auttaa hakemisvaiheessa, jos Venäjä uhittelee? Kuitenkaan tuolloinkaan NATO ei olisi _velvollinen_ auttamaan, ja jos Venäjän joukot tulevat rajan yli siitä huolimatta, että maassa olisi läsnä NATO-rautaa, niin hakemus estyisi sekä sopimusteknisesti että edellä mainittujen maiden vastustukseen.

Onko Isäntämaasopimus siis vain valmistelusopimus, jonka on tarkoitus johtaa muutaman NATO-maan ja Suomen väliseen erilliseen turvallisuussopimukseen? Tämä olisi jotenkin siitä näkökulmasta ajateltuna loogista, että käytännössä NATO-maista vain USA:lla Britannialla ja Ranskalla olisi sotilaallista voimaa puuttua tilanteeseen, jos Venäjä tekisi Itämeren alueella strategisen offensiivin. Mutta se edellyttäisi merkittävästi nykyistä suurempaa joukkojen keskittämistä Itämeren alueelle, eikä tällä hetkellä niin ole tehty.

Suomi rikkoo Pariisin rauhansopimusta, Venäjän kanssa tekemäänsä ”hyökkäämättömyyssopimusta” ja omia lakejaan

Se, että olemme hilkkua vaille sodassa, on hyvin vakavaa, mutta on toinenkin uhka: Suomi on tällä hetkellä kansainvälis-oikeudellisesti suhteessa Venäjään huteralla pohjalla. Jo 90-luvulla tapahtunut Pariisin rauhansopimuksen tiettyistä sotilaallisista pykälistä irtisanoutuminen rikkoi de jure kansainvälistä oikeutta. Se että tämä tehtiin sillä verukkeella, että NL:oa ei enää ollut, on juridisesti heikko viikunanlehti, sillä Pariisin rauhansopimus on laillisesti kovasti sitova korkea tason kansainvälinen sopimus, joka on vahvistettu YK:ssa, ja jonka allekirjoittivat Suomen ja Venäjän lisäksi Britannian, Ranskan, Valko-Venäjän ja Ukrainan edustajat (NL:llä oli YK:ssa kolme edustajaa, edellä mainitut neuvostotasavallat).

Jos Pariisin rauhansopimusta olisi haluttu laillisesti muuttaa, muutos olisi pitänyt hyväksyttää ensin Suomen eduskunnassa, sitten kaikkien allekirjoittajamaiden parlamenteissa, ja lopuksi YK:ssa. Näin ei tehty, vaan irtisanoutuminen tehtiin Suomen hallituksen ilmoituksella. Tätä irtisanoutumista vähän vahvistaa se, että Venäjä ei tuolloin reagoinut asiaan, mutta silti se oli kansainvälisoikeudellisesti laiton teko. Teko oli laiton myös Suomen perustuslain, sotilaslain ja puolueettomuusmääräysten perusteella. Nyt Suomi on rikkonut Pariisin rauhansopimusta myös Isäntämaasopimuksella, joka törkeästi rikkoo rauhansopimusta, koska Suomi on luovuttanut alueensa sodan tullen hyökkäyskäytäväksi Venäjää vastaan.

Sen lisäksi sopimus rikkoo räikeästi myös v. -92 Venäjän kanssa tehtyä naapuruussopimusta, joka on myös ”hyökkäämättömyyssopimus”, ja jossa Suomi myös vahvasti sitoitui olemaan antamatta aluettaan minkään kolmannen osapuolen käytäväksi hyökkäyksessä Venäjää vastaan. Sekä Pariisin rauhansopimus että Naapuruussopimus ovat kansainvälis-oikeudellisesti korkean tason sitovia valtiosopimuksia, mitä ”Yhteisymmärrys”-luonteinen Isäntämaasopimus ei ole.

Todellisuudessa, jos Venäjä veisi asian nyt YK:hon, kansainväliseen tuomioistuimeen, Suomi olisi keississä hyvin heikoilla. Suomen kun voidaan katsoa yksipuolisesti rikkoneen tekemänsä rauhansopimuksen ja Venäjän kanssa tekemänsä valtiosopimuksen. Ranska ja Iso-Britannia Pariisin sopimuksen allekirjoittajamaina joutuvat kiusalliseen asemaan, koska ovat prosessissa asianomistajia, mutta isäntämaasopparin allekirjoitajaliittouman jäseninä vastaajana ”rikoskumppanuus”-syytöksen alla. Ja jos tai kun tuomioistuin tällaiseen tulokseen tulisi, Suomi joutuisi joko perääntymään ja irtisanomaan sopimuksensa ja myös 90-luvulla tekemänsä irtiotot, tai jos näin ei tehdä, Venäjä voisi katsoa, että Suomi on rikkonut sopimuksen yksipuolisesti eikä se ole enää voimassa, eikä siten sido enää myöskään Venäjää.

On siis olemassa juridinen ”ota”, jonka nojalla Venäjä voi pahimmillaan todeta – kansainvälisen lain nojalla – Pariisin rauhansopimuksen olevan toisen sopimusosapuolen ja/tai -puolten rikkoma ja että sopimus ei ole enää voimassa. Tällöin Venäjä voisi laillisesti katsoa, että kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Suomi ja Venäjä ovat palanneet tilaan ennen rauhansopimusta, eli vuoden -44 aselepoon(!). Siitä ei ole pitkä hyppy avoimeen sotaan.

Suomi voi tällöin jäädä juridisesti kansainvälisen lain näkökulmasta rikkovana ja syyllisenä osapuolena yksin tilanteessa, jossa katsottaisiin vain aselevon olevan maiden välillä voimassa. Eivätkö siis päättäjämme todellakaan tajua miten vakava tilanne on? En tiedä, miksei Suomessa ymmärretä, että olemma vain pientä siirtoa vaille sodassa, ja pidän kerta kaikkiaan järjettömänä sitä, että Suomi on tällaiseen tilanteeseen ajettu tai annettu ajatua.

tanker-approaching-storm

Mainokset

56 thoughts on “Suomi on joutumassa sodan jalkoihin – Ja pääosin omasta syystään

  1. Kaikissa näissä skenaarioissa ”sota” tuntuu tarkoittavan tilannetta, jossa Venäjä miehittää Suomen tilanteessa, jossa se ei ole sodassa muiden valtioiden tai NATOn kanssa. Pidätkö todennäköisenä, että Venäjä lähtisi miehittämään Suomea nykyisessä tilanteessa, jossa vallitsee suhteellinen rauha? Minkälainen aggressio tarvittaisiin tällaisen miehityksen laukaisemiseksi vai voiko se jo nykyisessä tilanteessa kuulua Venäjän toteutettaviin suunnitelmiin? Voisiko Eurooppa palautua vielä suhteellisen rauhan aikaan Venäjän miehitettyä Suomen vai johtaisiko Suomen miehittäminen sodan eskaloitumiseen Euroopan kattavaksi?

    Tykkää

    • Hyvä kun huomasit. Itse asiassa skenaarioissa on kaksi vaihtoehtoa, eli Venäjä joko varmistaa Suomen alueen omalta kannaltaan ennen kuin Suomi menee NATOon, tai osanan laajempaa NATO-maita vastaan käymäänsä offensiivia. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa Venäjä operoi alku-offensiivissaan Suomen lisäksi myös koko Itämeren alueella sekä Pohjois-Norjassa.

      Pidän todennäköisempänä, että Venäjä varmistaa ”kylkensä” eli Suomen ennen suurempaa konfliktia NATO:n kanssa, mutta toisaalta laajempi offensiivi antaa Venäjälle itse asiassa vapaammat kädet toimia, ja sille on edullisempaa napata samalla myös Pohjois-Norja, Baltia ja Gotlanti sekä mahdollisesti yrittää neutraloida ilma- ja ohjusvoimin NATO:n tutka- ja ilmatorjunta-asemat Norjassa, Tanskassa, Puolassa ja Saksassa.

      Tykkää

      • Ystäväni on järjestyksenvalvojana lähiöpubissa (räkälässä). Kolme venäläistä siilipäistä 20-30-vuotiasta äijää tulivat baariin alkuillasta eivätkä selvästikkään olleet juoneet mitään. Joivat muutaman kaljan ja lähtivät jo ennen yhtätoista. Suomea osasivat vain muutaman sanan. Yksi seurueen ulkopuolinen venäläinen oli yrittänyt mennä jotakin juttelemaan, mutta oli pelästyneen oloisena mennyt takaisin omaan pöytäänsä.
        Kaikki miesten käytöksessä oli kuulemma ollut pielessä. Miehet olivat yrittäneet liikaa sulautua joukkoon. Kaikilla oli ollut aivan uudet merkkivaatteet. Eivät olleet vilkuilleetkaan naisia. Olivat käyttäytyneet liian sotilaallisen tarkasti. Yksi sama henkilö oli kokoajan maksanut kaiken. Silmistä oli näkynyt inho suomalaisia kohtaan. Yhdellä miehistä oli kädessä spetsnaz tatuointi.

        Kysymys kuuluukin, että onko näitä henkilöitä paljonkin ja tuleeko niitä tänä keväänä paljonkin lisää, kunnes ne saa käskyn toimia? Omituista on tietysti se, että Venäläiset omistavat tontteja ja kiinteistöjä sotilaallisesti strategisilta alueilta ja nämä spetsnaz henkilöt varmaan sijoittuvat niihin ja diplomaatit ovat tuoneet heille ”kättäpidempää”.
        Eräs uskova sisar oli saanut Herralta sanan, että kun Tuomi kukkii, venäjä tulee maahamme.

        Tykkää

  2. Suomen puolustuksen kannalta olisi parempi se skenaario, jossa Suomi olisi yhtenä osana suurempaa konfliktia. Tällöin NATOn puolustus vähintäänkin sitoisi Venäjän voimaa ja todennäköisesti myös tuhoaisi venäläisiä Suomea käytettäviä sotilaskohteita. Euroopan kannalta viimeistään tämä olisi tuhoisa skenaario, jossa ilmeisesti kummallakin sodan puolella olisi kiusaus käyttää muitakin kuin konventionaalisia aseita. Tällaisen sodan ennuste on niin huono, että on vaikea uskoa Venäjän tai siis Venäjän valtaapitävien lähtevän tähän skenaarioon. Varsinkin, kun NATO-maiden joukot ovat selkeästi Venäjän vastaavia vahvemmat. Tämän vuoksi pidän todennäköisempänä ensimmäistä skenaariota, jota ei edes välttämättä seuraa täysmittaista sotaa NATOa vastaan.

    Kysymyksiä liittyen tuohon ensimmäiseen skenaarioon:
    – Päteekö tähän ajoitus vuoteen noin 2017 vai tapahtuisiko tämä jo aikaisemmin valmistelevana vaiheena laajempaan offensiiviin? Mikä määrää ajankohdaksi nimenomaan tuon vuoden tai ajankohdan?
    – Onko kohde väistämättä Suomi? Virolla, Liettualla ja Latvialla on yhteensä noin 800 km maarajaa Venäjää vastaan ja toiset saman verran Venäjän liittolaista Valko-Venäjää vastaan. Viro on suunnilleen yhtä kaukana Pietarista kuin Suomen kaakkoiskolkka. Kaikissa kolmessa Balttian maassa on merkittävät venäläiset vähemmistöt, jotka ovat jo valmiiksi venäjämielisiä. Nämä maat voisi kokea jopa isompana turvallisuusuhkana kuin Suomen isäntämaasopimuksen. Miksi ei Balttia?
    – Ukrainan tilanne on aiheuttanut Venäjää vastaan merkittävät pakotteet, joiden vaikutuksista venäläiset lähteet antavat ristiriitaista tietoa. Selkeitä indikaattoreita vaikutuksista ovat kuitenkin ainakin inflaatioprosentti ja korkoprosentti. Venäjä myös yrittää peitellä osallistumistaan Ukrainan tilanteeseen. Ukraina on kuitenkin perinteisesti Venäjän/Neuvostoliiton valtapiiriin kuuluva maa, jolla on rajalliset siteet länteen. Suomi on EU-maana tiiviimmässä yhteydessä länteen ja jossakin määrin, huomattavasti Ukrainaa enemmän, kytköksissä NATOon. Millainen halukkuus Venäjällä olisi käydä offensiiviin Suomea vastaan tilanteessa, jossa nykyiset sitoumukset ovat voimassa, mutta uusia sitoumuksia ei ole solmittu? Mikä tämän hyökkäyksen laukaisisi? Vai onko se jo nykyisellään aikataulutettu Venäjällä?

    Tykkää

  3. Ajoituslaskelmani tarkoittaa sitä, että todennäköisyys suursodalle välillä 2017 puolivälistä vuoteen 2022-24 välllä on yli 90%, mutta sota ei välttämättä ala silloin. Ainakaan en toivo sen alkavan. Toisaalta, pidän noilla lukemilla sotaa lähes väistämättömänä.

    Venäjän varusteluohjelma tähtää vuoteen 2020. Mitä lähemmäs tai yli tuosta Moskova onnistuisi lykkäämään sodan alkua, sitä parempi Venäjän kannalta oman varustautumisen suhteen. Toisaalta NATO:kin keskittää koko ajan lisää voimaa Eurooppaan, vaikka NATO:n osalta ei olekaan päällä samanlaista kiihkeää varustautumisohjelmaa kuin Venäjällä. USA:n tavoite on pyrkiä eristämään Venäjä ja ajaa se sisäiseen romahdukseen ennenkuin se pystyy yhdessä muiden BRICS-maiden kanssa haastamaan kunnolla lännen taloudellisen ylivallan ja dollarin aseman. Jos tässä ei onnistuta, on tavoite saada Venäjä ajettua niin puun ja kuoren väliin, että Putinin hallinnon olisi pakko aloittaa sota, joka päättisi sekä Venäjän että Euroopan romahtamiseen.

    Eli USA haluaa pakottaa Venäjän avoimeen sotaan mahdollisimman pian, Moskova taas lykätä avointa sotaa vuosikymmenen loppua kohti. Molemmat pelaavat tässä upporikasta ja rutiköyhää; USA koettaa tuhota Venäjän talouden ja romahduttaa sen sisäänpäin, Venäjä taas näkee dollaritalouden yskivän jo ja odottaa tämän vuoden lopulta alkaen ja USA:n suistuvan lamaan, joka tekisi selvää sen talousylivallasta.

    Venäjä kykenee sotilaallisesti merkittäviin offensiiveihin vasta 2016 jälkeen, mieluiten aikaisintaan 2017, joten venäläisiä jännittää, alkavatko jenkit sitä ennen tekemään jotain sotilaallisesti rajua dollarin globaalia ylivaltaa puolustaakseen.

    Ja tosiaan, tuo ykkösskenaario on todennäköisempi kuin että heti suoraan alkaisi laajamittainen konflikti. Baltian tilan hallinta olisi toki Venäjälle tärkeää, mutta jos tilanne on se, että Venäjän on pakko tehdä jotain, mutta se ei vielä ole valmis laajamittaiseen konfliktiin, niin silloin kohteena on mieluummin ei-NATOon kuuluvat maat. Siis maat monikossa, sillä Suomen ohella myös Ruotsi kuuluu skenaarion hyökkäysalueeseen. Pohjois-Ruotsi on käytännössä sotilaallinen tyhjiö, jonne eteneminen Suomen Lapin jälkeen olisi helppoa kuin heinänteko, ja Gotlannin haltuunottamalla Venäjä saisi käytännössä eristettyä Baltian ”pussin perälle”. Baltian huolto laajemmassa konfliktissa edellyttää NATO:lta mielellään Ruotsin merialueen ja ilmatilan käyttöä, ja jos nämä ovat poissa käytöstä syystä tai toisesta, Baltiasta tulee NATO:lle käytännössä menetettyä maata.

    Tykkää

  4. Tervehdys. Miten olet ajatellut lisääntyvän siirtolaistulvan lähi-idästä ja pohjoisafrikasta vaikuttavan euroopan turvallisuuteen. Islamilaisuuden leviäminen.

    Tykkää

  5. Suomi on Venäjän kannalta pohjoisessa. Venäjän länsirintama on Kaukasuksella, sekä siitä välittömästi pohjoiseen. Krim on portti Mustaltamereltä Välimerelle, sekä sillä itsellään on merkittävästi Venäjän laivastoa.

    Viimeksi kun Venäjälle on hyökätty massivisella offensiivilla lännestä, tapahtuivat suurtaistelut ja sodan ratkaisu pari tuhatta kilometriä Suomesta etelään – näin vaikka hyökkääjällä oli joukkoja Suomessa ja kauttakulkuoikeus sekä yhteistyösopimus Suomen kanssa.

    On kertakaikkisen turhaa väittää että Suomen rintama on Venäjällä ”tärkeämpi kuin Krim”. ”Suomi on Venäjän kahden taloudellisesti ja sotilaallisesti tärkeimmän alueen, Pietarin ja Kuolan niemimaan, välissä” – no ei ole, Suomi on kummastakin lännessä. Kuolalta on pääsy Jäämerelle ja edelleen Atlantille oli Suomi missä käsissä tahansa.

    Keskustelu on hyvästä, mutta artikkelin äärimmäiset kärjistykset syövät siltä uskottavuuden ollen totuuden vastaisia.

    Tykkää

    • Artikkelissa toivoakseni tulee esiin se, että Suomi on Krimiä suurempi intressi silloin jos Suomi on venäjänvastaisen liittouman jäsen sotatilanteessa. Sama koskee hieman vähäisemmässä määrin myös Baltian aluetta. Venäjä ei esim. voi tehdä mitään massiivisia liikkuja Keski-Euroopan suunnassa, ellei pohjoinen sivusta ole ensin varmistettu.

      Suomi ei ole tietenkään portti mihinkään tai strategiselta yleisarvoltaan Krimin veroinen, mutta konfliktitilanteessa Suomen neutralointi on ykkösprioriteetti, jos olemme Venäjän vihollinen. Toki Suomen alueella on yksi paikka, jolla on lähes Krimiin verrattava geostrateginen status: Ahvenanmaa. Se, joka sitä hallitsee sotatilanteessa, hallitsee koko pohjoista Itämerta.

      Tykkää

  6. Tämän blogin kirjoittajan ennustajanlahjat tuntuvat olevan joltisenkin samankaltaiset kuin Paavo Väyrysen tohtorinväitöskirjan vuonna 1988.

    Tykkää

  7. Kiitos mielenkiintoisesti tekstistä!

    Akateemikkona minua kiinnostaa missä toimit/olet toiminut tutkijana ja mihin laskelmasi perustuu? En tunne geopolitiikan tutkimusalaa juuri lainkaan. Julkaistaanko mm. vertaisarvioidussa tieteellisissä julkaisuissa vastaavia arvioita tulevista geopoliittiista tapahtumista?

    Vielä parempi jos pystyt vaikka linkittämään jonkun aihetta sivuavan artikkelin, josta saisi paremman kuvan geopolitiikan tutkimusalasta. Vaikka kyseessä on blogikirjoitus voisit myös harkita lähteiden käyttöä/merkitsemistä, jotta lukijat voivat perehtyä aiheeseen laajemmin.

    Tykkää

    • Minä en toimi tutkijana missään akateemisessa laitoksessa. Olen viimeiset 4-5 vuotta harrastajapohjalta tutkinut ja lukenut turvallisuuspolitiikka ja seurannut yleisen tilanteen kehittymistä. Suomessa ei ole geopolitiikkaa oppiaineena missään yliopistossa, ja alan tutkimusta, sikäli kuin sitä on, harjoitetaan lähinnä Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vähäisessä määrin UPI:ssa. Sen sijaan esim. Ranskassa, Venäjällä, Englannissa ja USA:ssa löytyy. Julkaisuja minulla ei omaa (aiempaa yleis/päivänpoliittista) blogia lukuunottamatta ole ollut. Tästä blogista ajattelin sellaisen viritellä, tosin kiireiden takia tämä on vielä keskeneräinen alustana. Jos keskustelu suomeksi aiheesta kiinnostaa, liity Facebooksissa ”Suomen Geopoliittinen seura” -ryhmään.

      Tykkää

    • Suomen ei kannata geostrategisen asemansa vuoksi liittoutua syvästi kumpaankaan ilmansuuntaan. Optimaallisin tilanne on se, että kauppa käy kaikkiin ilmansuuntiin, mutta sotilaallisesti pysytään liittoutumattomana.

      Tykkää

  8. Sanohan millä perusteilla minun, tai kenenkään muunkaan, pitäisi ottaa tätä tekstiäsi tosissaan, kun siitä ei löydy minkäänlaisia sitaatteja, ei mitään pohjustusta laskelmillesi ja pelkästään se, että vaikka (sinun mukaasi) mielipiteesi jakaa monta kansainvälistä ja jopa sinua kokeneempaa tutkijaa et siltikään ole maininnut yhdenkään nimeä tai edes heidän kirjoittamaa tekstiä. Tällä hetkellä sanallasi muuta painoarvoa, kuin väitteesi kokemuksestasi ja verkostoitumisestasi ja ottaen huomioon, että näin voi sanoa miltei jokainen samaa alaa tutkinut, ei uskottavuutesi ole hirveän vahvoilla.

    Tykkää

    • En osaa sanoa, millä perusteilla sinun pitäisi ottaa tätä vakavissasi, jos itse sisältö ei vakuuta. Sitaatteja on vaikea laittaa, jos kaikki teksti on ns. omasta kynästä, paitsi tietenkin silloin kun käytän rääkkejä tehokeinona. Mitä laskelmiin tulee, niin en viitsinyt rasittaa tätä blogikirjoitusta pitkällä sepustuksella laskelmia ja muuttujia, mutta ehkäpä laitan sen johonkin myöhempään kirjoitukseen. Mitä viittaamini tutkijoihin tulee, niin en voi mennä puhumaan toisten puolesta, vaan vain omastani. Suomessa ei ole geopolitiikkaa oppiaineena missään yliopistossa, ja alan tutkimusta, sikäli kuin sitä on, harjoitetaan lähinnä Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vähäisessä määrin UPI:ssa. Sen sijaan esim. Ranskassa, Venäjällä, Englannissa ja USA:ssa löytyy.

      Tykkää

  9. Suomi on onnistunut viimeisen 20 vuoden aikana olemaan erityisen kustannustehoton armeijan varustamisessa, rahaa on mieluummin haaskattu suurvallan tukena sen geopoliittisissa seikkailuissa, mm. Afganistanin operaatio maksoi Suomelle puoli miljardia euroa, se on hirvittävän paljon rahaa. Itse olen tuosta ”Toyota-war”sta ymmärtänyt, että Toyota Hi Lux, Ak-47 ja sinko on pirullisen tehokas, no tuolla puolella miljardilla Suomi olisi voinut ostaa 15000kpl (viisitoistatuhatta) Toyota Land Cruiser Pick Upia ja niihin jokaiseen 12.7mm konekiväärin lavalle, mikä olisi ollut melkoinen liikkuvuuden parannus SA-Intille.Vaihtoehtoisesti hinnalla olisi saanut yli 100 Leopard panssarivaunua tai 500 BM-21 Grad raketinheitintä.

    Ilmavoimat on toinen, Nato-yhteensopivuusvaatimus nielee kaiken, tuleva F-35 hankinta maksaa 11.5 miljardia, 11500 miljoonaa. Mitä mieltä on muut aselajit? Samalla rahalla kun saisi 2,5-kertaisen määrän 4++ polven torjuntahävittäjiä, harjoitushävittäjät, pohjoismaiden vahvimman ilmatorjunnan, vahvimman tykistön, pohjoismaiden vahvimmat panssarijoukot.

    Tässä:

    -MiG-35 80kpl 3600milj

    -Chengdu J-10 80kpl 2000milj

    -Textron Air Land Scorpion 60kpl 1440 milj

    -T-90 400kpl 1400milj

    -Leopard 2A6 200kpl 800milj

    -Toyota Land Cruiser 4WD Pick up+ 12,7mm kk 15000kpl 500milj

    -HQ-9 12 patteristoa 1200milj

    -BM-21 Grad 500kpl 500milj

    = 11460 milj

    Tämä kaikki yhteensä 11460 milj. Pärjäisikö 64kpl F-35:ia tätä kalustoa vastaan? Ei pärjäisi.

    Tykkää

    • Mielenkiintoinen esimerkkilaskelma. Itse tosin korvaisin Toyotat jollain muulla konseptilla, esim. maastomönkijä+perävaunu-yhdistelmillä ja kk:n sijaan Apilaksia ja olalta laukaistavia IT-ohjuksia. En myöskään ihan suoriltaan menisi luottamaan kiinalaiseen laatuun. T-90:isten sijaan panssarintorjuntaohjuksia, esim. Euro-Spike tai vastaavaa. Ymsmyms.

      Joka tapauksessa pointtisi, eli että kun tingitään NATO-yhteensopivuudesta eikä osteta kallista jenkkien hifi-rautaa, niin saadaan merkittävää kustannussäästöä, on validi.

      Tykkää

  10. Kyllä oli outoa tekstiä! Miten voidaan tehdä tälläisiä pitkälle vietyja skenaarioita irrottamalla Suomen Nyky-Euroopasta ja rauhallisista länsimaista? Eikö ole tullut mieleen, että Venäjällä on van n. 140 milj. asukasta, ja sille myötämielisisä itäisiä diktatuureja ehkä vain150 milj. asukasta. Yksistään EU- ja Nato-maiden asukasluku on n. 900 milj. ja siihen ei ole lisätty USA:n 300 miljoonaa. Teknologinen kehitys on länsimailla niin paljon edellä Venäjän rintamaa, että edelliset spekulaatiot ovat huu-haata! Ei Venäjä voi mitenkään hyökätä yksittäisen Pohjois-Euroopan valtion kimppuun, vaikka kuinka uhoaa!

    Tykkää

    • Kovin toivoisin, että olisi noin kuten esität. Käytännössä Venäjä on kuitenkin sotilaallinen suurvalta – riippumatta talous- tai väestöresurssinsa pienuudesta suhteessa länsimaihin – ja sillä on myös sotilaallista voimaa tehdä, kuten ylläolevassa kirjoituksessa esitän, nykyisellä kehityksellä viimeistään vuoteen 2018 mennessä, JA sillä on ymmärtääkseni myös geostrateginen pakko tehdä oman intressisnsä vuoksi yllä kuvatun kaltainen operaatio, joko erikseen Suomea vastaan Suomen hakiessa NATO:on, tai osana laajempaa yleisurooppalaista sotilaallista kriisiä.

      Tykkää

      • Saksa,Britania ja Ranska omaavat isommat sotavoimat tai kaluston kuin Venäjä. Puhumattakaan Yhdysvaltojen arsenaalista. Konfliktista olen samaa mieltä mutta se on jo alkanut ja koskee koko Eurooppaa. Islamisaatio on yksi tapa aiheuttaa sekasortoa Euroopassa ja Venäjällä on näppinsä kyllä siinä pelissä todella tiukasti.

        Tykkää

        • Länsimailla on kyllä sinänsä isommat resurssit, mutta onko tahtoa satsata tarpeeksi? Esim. Baltia ei vain ole lännelle strategisesti niin arvokas maapala, että niiden takia alettaisiin oikeasti riskeeraamaan ydinsotaa.

          Islamin vyöryä Eurooppaan pitempään seuranneena olen eri mieltä siitä, että Venäjällä olisi sormensa pelissä. Kysessä on paljon pidemmän ajan trendi, kuin jokin Syyrian sodan myötä alkanut. Lähi-idän osalta kaaoksen syy on v.2003 Irakin sota seurauksineen, joka suisti koko alueen epätasapainoon, ja Välimeren osalta Libyan suistaminen kaaokseen, joten syyllistä kiihtyneen vyöryn alulle panoon voimme katsella enempi lännestä kuin idästä.

          Tykkää

    • Ymmärrän, mitä haet takaa näillä linkeilläsi, mutta en näe, että ne palvelisivat blogin analyyttista keskustelutarkoitusta. Jätän ne kuitenkin tähän kuriositeetiksi.

      Tykkää

  11. Suomi oli toisessa maailmansodassa kokolailla vastaavassa tilanteessa kuin tämän kirjoitelman kohdassa 4. Ei liittoutunut ja rauhaa hakeva. Pam, venäläiset aloittivat Mainilan jälkeen siiviilikohteiden pommittamisen ilman sodanjulistusta. Historia vie pohjan koko tältä sinänsä viihdyttävältä ajatusleikiltä ja loppupäätelmänä on, taas kerran, Venäjän aggressio ja imperialistiset valtapyrkimykset. Sen voi yrittää verhota millaiseen pinkkiin pumpuliin tahansa, mutta muuksi se ei muutu.

    Tykkää

    • Pikemmin Suomen tilanne II MS:n alussa muistuttaa skenaariovaihtoehtoa nro. 1. Eli Suomi ei ollut satsannut puolustukseensa riittävästi, puolustusmäärärahoja oli kerta toisensa jälkeen pihistelty koko 30-luvun ajan. Tämä oli yksi merkittävimpiä syitä sille, miksi NL arvioi, että Suomi kukistuu 2 viikossa, ja Puna-armeija voisi marssia Helsinkiin torvet soiden. Onneksi näin ei sitten käynyt.

      Kirjoituksen 4.-skenaariossa Suomi olisi satsannut puolustukseen merkittävästi. Käytännössä nykytilanteessa Suomen pitäisi satsata vähintään 5 mrd/vuosi puolustuksen perusmenokehykseen ja asehankinnat vielä siihen päälle, eli seuraavalla nelivuotiskaudella 7-10 mrd/vuosi. Silti tulisi hitonmoinen kiire, ajatellen laskelmani vuotta 2018.

      Tykkää

  12. Sanoisin että höpönpöläys, jos venäjä alkaa sotatoimet Suomea kohtaan on aika vaikea noinvaan tulla. Muu maailma, (eurooppa) ei luultavasti katsele sivusta jos Suomea yritetään valloittaa. En usko että venäjä edes yrittää.

    Tykkää

    • Ei katsele sivusta, mutta ei myöskään kykene auttamaan. Euroopassa sotilaallista voimaa Venäjän pysäyttämiseen löytyy vain Ranskalta ja Britannialta – ellei USA merkittävästi nykyisiä satsauksia enemmän keskitä voimaa Eurooppaan. Ja Ranska tai Britanniakaan eivät kykene pysäyttämään Venäjää (viitaten blogissa kuvattuun skenaarion suursodasta) ennen kuin Venäjä on jo ottanut hallintaansa koko suurimman osan Itämeren piiriä. USA:nkin doktriini on pysäyttää Venäjä vasta Puolassa eli Baltian osalta ei ole tehty mitään massiivisia puolustussuunnitelmia.

      Tykkää

  13. Kirjoituksessa on iha nhyviä pointteja mutta se, että kirjoittaja käyttää termiä ” de facto” ei mielestäni sovi tällaiseen asiatekstiin. Siitä tulee fiilis että kyseinen juttu on ”De humpuukiia” Myös kirjoitusvirheet ja ontuvat lauserakenteet lisäävät epäuskoa kirjoittajan ammattitaitoon. Kirjoituksesta tuli lähinnä fiilis että paljon putini maksaa sulle tämmösen kuran tuottamisesta??

    Tykkää

    • ”De facto” tarkoittaa suomeksi että ”käytännössä”. Eli asia voi teoriassa olla X, mutta käytäntö muuta. Kirjoitusvirheet ja lauserakenteiden vaikeus ovat todellakin omasta kynästä, ja sikäli kuin ne sinua häiritsevät niin ei voi mittää. Putin tai kukaan muukaan ei maksa minulle mitään tästä tai muistakaan kirjoittelustani.

      Tykkää

  14. Copy/Paste Wikipediasta:

    Saksan jälleenyhdistyttyä 1990 ja Saksan saavutettua täyden suvereniteetin seuraavana vuonna Suomi julisti yksipuolisella päätöksellään Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartiklat mitättömiksi ydinasekieltoa lukuun ottamatta, sillä Suomi on ollut mukana ydinsulkusopimuksessa vuodesta 1970 pysyen ydinaseettomana.[4] Suomi oli tiedottanut aikeestaan Neuvostoliitolle ja Britannialle, jotka vastasivat ennen päätöksen tekemistä eivätkä asettuneet vastustamaan.

    Tykkää

  15. Miksi Venäjä, niin pelkää länttä ja NATOa varsinkin? Venäjällähän on pinta-alaa vaikka ja kuinka, onko se peräti maailman suurin valtio pinta-alaltaan? Niin miksi se pitää niin kiihkeästi, kiinni näistä entisistä Neuvosto maista. Luulis olevan isossa maassa luonnonvaroja kupata ihan tarpeeksi ilman naapurimaiden haltuunottoa. Vai onko tämä vaan puhtaasti egoistinen voimannäytös länttä vastaan, syystä mikä? Onko venäläisillä huono itsetunto sen machon kuoren alla kuitenkin vai mistä tämä viha länttä kohtaan kumpuaa? Kohotetaan itsetuntoa kansallismielisyyttä nostamalla keinolla millä hyvänsä, jopa aloittamalla sotilaallisia konflikteja pönkittääkseen kansallista itsetuntoaan. Näinkö se menee nyky Venäjällä?

    Tykkää

    • Kyse on geopolitikkan kannalta ns. shakkilauta-logiikasta. Venäjä on suuresta koostaan huolimatta sotilaallisesti ”pussitettu”, jos Baltian maiden lisäksi Ukraina ja/tai Etelä-Kaukasus ja/tai Keski-Aasia siirtyvät lännen leiriin. Siksi Venäjä toimii Ukrainan suhteen, kuten toimii.

      Esim. Krimin tapauksessa Venäjän vaikutusvalta ja sotilaallinen toimintakyky Lähi-idässä ja Kaukasuksella olisi ollut mennyttä, jos se olisi menettänyt tuon niemimaan, jolta käytännössä hallitaan ja kontrolloidaan sotilaallisesti koko Mustan Meren aluetta ja läntistä Kaukasusta, sekä operoidaan laivastolla Välimerelle. Georgian v.2008 sodan tyylinen operaatio olisi Venäjälle mahdoton toteuttaa logistisesti, jos sillä ei olisi Krimiä, sillä maitse Georgiaan johtaa vain yksi sotilaallisesti merkittävä reitti. Meritie tarvitaan rinnalle.

      Venäjä muuten pyysi -96 päästä NATO:n jäseneksi. Vähemmän yllättäen tälle ajatukselle ei lämmetty lännessä.

      Tykkää

  16. Mitä? En kyllä nyt yhtään ymmärtänyt tätä mielipidettä. Ainoa syy miksi Venäjä valtaisi Suomen olisi Suomen NATO jäsenyys. Ei kannata turhaan maalata piruja seinille.

    Tykkää

    • Venäjä tarvitsee sodan tullen noin 400 km suojavyöhykkeen turvallista ilmatilaa Kuolan niemimaan ja Pietarin alueen ympärille näiden strategisesti erittäin tärkeiden alueiden ilmapuolustuksen järjestämiseksi.

      Jos Suomi ei ole NATO-maa Venäjän on pystyttävä luottamaan, että Suomi haluaa ja pystyy estämään NATO:a käyttämästä Suomen ilmatilaa ja aluetta iskuissa Venäjän kohteita vastaan. Tällä hetkellä näin ei ole, koska Isäntämaasopimus. Ja vaikka sopparia ei olisi, niin meiltä mm. puuttuu koko alueemme kattava ilmatorjunta, jolla voitaisiin estää NATO-maiden risteilyohjusten läpimeno. Sanalla sanoen Suomen ilmatila on Venäjän näkökulmasta parhaassakin tapauksessa ”vuotava seula” heidän kyljessään.

      Siksi Venäjällä on sotilaallis-strateginen pakko ottaa ainakin Lappi ja etelärannikko sekä Ahvenanmaa hallintaansa, ja työntää oma ilmatorjunta mahdollisimman eteen.

      Jos kyse olisi samalla laajemmasta konfliktista NATO:n kanssa, tämä tapahtuisi yhtä-aikaa Baltiaan ja tehtävän invaasion kanssa. Jos taas laajempaa konfliktia ei ole vielä päällä, tämä tapahtuisi heti, jos Venäjä olisi varma siitä, että Suomi on hakemassa NATO:n jäsenyyttä.

      Tykkää

  17. V-P Kortelainen…Sinä viisas mies: Oletko nyt oikeasti sitä mieltä, että pitäisi olla huolissaan?

    Tykkää

  18. Millä tavalla ajatukseen suurvaltojen suhteiden kärjistymisestä Euroopassa sopii se, että Yhdysvalloilla on 2011 lähtien ollut tavoitteena vähentää joukkojensa määrää Euroopassa?
    (haku Googlesta antaa suuren määrän ihan relevantteja linkkejä: https://www.google.fi/?gfe_rd=cr&ei=CRXBVPHTLair8wfU34GYCw&gws_rd=ssl#q=us+withdraw+troops+from+europe )
    Onko Venäjä tarkoituksellisesti itse ja yksipuolisesti kärjistämässä tilannetta?
    Tähän viittaa kyllä se, että Venäjä ainoana eurooppalaisena valtiona pääsee NATOn tavoitteena olevaan sotilasmenojen 3 % osuuteen BKT:stä.
    Jos kärjistäminen perustuu Venäjän toimintaan, ei se vähennä Venäjän uhkaa Suomelle, mutta antaisi aiheen tarkastella uudestaan lähtökohtaa ja todennäköisesti vaikuttaisi myös laskelmiin (arvio näkemättä mitään faktaa laskelmista).

    Tykkää

  19. Erittäin mielenkiintoinen juttu ja osa kommenteistakin. Mitä ajattelet nyt noista muslimisiirtolaisista, joiden tulo Suomeen on sittemmin moninkertaistunut? Ruotsissa heitä on jo moninkertainen määrä. Selvä enemmistö vaikuttaa nyt olevan sotaikäisiä miehiä, ja onhan joidenkin historiasta löytynytkin sotakokemusta. Isiksestähän on kuultu sen olevan USA:n edelleen rahoittama. Olisiko NATO ehkä yrittämässä sotaa näiden muslimisotilaiden avulla? Obamahan on tunnetusti suosinut muslimeja kuten hänen palvelijansa Merkelkin.

    Tykkää

  20. Koko juttusi on kirjoitettu ikään kuin Venäjän näkökulmasta.

    Tosiasiassa Venäjä on se maa joka riikkoo kaikki allekirjoittamansa sopimuksia, ajautuu geopoliitisessa hulluudessaan ekspanstionisteihin sotiin ja luo asiassa kuin asiassa vastakkain asettelua ympärilleen.

    Pariisin rauhansopimuksen aserajoitusartikloista irtisanomien on siinä mittakaavassa pikku juttu. Jos Suomi on mielestäsi ansainut sen takia kansanvälisiä tuomioita, voidaan myös mittakaavaisesti ajatella, että Venäjä on suorastaan ansainut tulla kansainvälisin voimin miehityksi ja palasiksi revitty.

    Tykkää

    • Juttu on kirjoitettu osittain ikään kuin Venäjän näkökulmasta, koska olen pannut merkille Suomessa vallitsevan yleisesti eräänlaisen perspektiiviharhan; Kun ollaan länsimaa ja vaistomaisesti katsotaan tilannetta lännestä itäänpäin, ei osata hahmottaa miltä pelilauta näyttää toisesta suunnasta katsottuna. On tullut jotenkin sellainen vaikutelma, että Suomen sijaisin ja geostrategiset intressit olisivat samassa korissa kuin Skandivavian mailla, vaikka todellisuudessa kuulumme itä-länsi akselilla maantieteellis-geostrategisesti samaan vyöhykkeeseen kuin Baltia, Valko-Venäjä ja Ukraina. Vaikka olemme muutoin länsimaa ja pohjoismaa, meidän pitää tajuta, ettemme voi sijaintimme takia pelata kuten Ruotsi, koska sellainen on vastoin omia intressejämme.

      Tykkää

  21. Uskoisin että tuosta isäntämaasopimuksesta päästään eroon noin viidessä minuutissa jos tarve on. Toisekseen toteat itsekkin että koko sopimuksella ei ole väliä, koska suomen ilmatilaa voitaisiin joka tapauksessa käyttää länsimaiden toimesta hyväksi. Mitä kauempana Suomi on lännestä (EU, euro, Nato-isäntämaasopimus, Nato jäsenyys) sitä vähemmän uhkaa venäjä kokee täältä tulevan, mutta toisaalta sitä enemmän Venäjä käyttää valtaa täällä. Kaikki ei välttämättä tajua että olimme NLn hajoamiseen asti 80 prosenttisesti neukkulan talutusnuorassa. Eli mielestäni turhaan painotat että joku isäntämaasopimus nyt määrittäisi suomen kohtalon. Meidän koko ja sijainti on vain sellainen että täällä joku suurvalta käyttää valtaa, ja tällä hetkellä se on EU (ja hyvä niin).

    Miten kunnianhimoinen Venäjä sitten todellisuudessa on? Kun katsoo varustelumenoja niin ovathan ne merkittävästi kasvaneet, toisaalta sanotaan että lähtötasokin oli todella heikko.

    Mielestäni jos Venäjä olisi todella kunnianhimoinen, olisi se vallannut salamasodalla koko Ukrainan – EU ei olisi ehtinyt päätöslauselmadirektiiviä lausumaan, kun koko maa olisi vallattu. Noin ei kuitenkaan tehty, koska rohkeutta oli lopulta tehdä vain se mitä helposti ja riskittömästi pystyttiin, eli vallata Krim. Ja siihen nähden en pidä mitenkään varmana, että jos tänään laitettaisiin Nato-hakemus postiin niin huomenna olisi sota. Venäjä arvioisi tilanteen niin, että Suomelle ei auttajia heruisi (lukuunottamatta myötätuntoa ruotsalaisilta), mutta toisaalta kun tänne ei kunniaparaatissa marssita, niin veikkaampa että jäisi tekemättä. Ei sillä että kannattaisin Nato-jäsenyyttä, Baltian maiden sodista on paras pysyä erossa.

    Jos Venäjä kuitenkin lisäisi tavoitetasoaan, uskoisin että järjestys olisi
    1. Ukrainasta lisää alueita Kiovan kaupunginrajalle saakka
    2. Suomen valtaus. Niin kuin myös toisessa maailmansodassa, on selkein aloittaa liittoutumattomasta Suomesta, jonka kohtalo ei länsivaltoja juuri liikuta
    3. Naton puolustuslupausbluffin paljastaminen ottamalla baltian maat hallintaan

    Tykkää

  22. Artikkelin luin mutta en kommenttiketjua. Tällainen pisti silmiini ja piti oikein kartasta tarkistaa.Lainaus tekstistä: ”Krim on venäjälle elintärkeä, jotta se pääsee Välimerelle ja voi hallita sekä varmistaa Kaukasuksen suunnan”. Venäjällä on rantaa Mustallamerellä satoja kilometrejä, varmasti myös satamia. ( samoin Kaspianmeren puolella ) Välimerelle pääsee rauhanaikana Bosporinsalmesta joka on Nato-maa Turkin hallinnassa. Krimin ”aseeton” valtaus ja liittäminen Venäjään taisi olla perusteltu jollain muulla mutta ei tällä. Nato kanssa tehty kauttakulkusopimus on laiton ja sillä paperilla voi pyyhkiä, no jätän sanomatta. Pariisin sopimuksesta irtisanoutumista pidän merkittävämpänä virheenä.

    Tykkää

    • Uhkana oli Ukrainan NATO-jäsenyys ja Krimin joutuminen NATO:n alueeksi. Koko Mustan meren aluetta voidaan hallita ja kontrolloida Krimiltä. Joka hallitsee Krimiä, hallitsee koko lätäkköä. Krim NATO:n hallinnassa oli painajainen, jonka estämiseksi koko niemimaan haltuunotto tehtiin. Muulla rantaviivalla ei ole Venäjälle juuri mitään väliä/etua, jos siellä ei ole tarpeeksi satamakapasiteettia laivastolle ja Krim on vastustajalla. Venäjä on rakentanut Kaukasuksen rannalle Novorossijskiin vaihtoehtoista, Sevastopolia korvaavaa laivastotukikohtaa jo vuodesta 2005, mutta sen kapasiteetti ei vielä riitä maan Mustan meren laivastolle. Sevastopolin menetys olisi pakottanu Venäjän siirtämään (ainakin toistaiseksi) puolet Mustan meren laivastosta muualle, ja logistiikka-kapasiteetin kapeneminen olisi pakottanut sen vähentämään läsnäoloaan Välimerellä voimakkaasti, mikä olisi heti tuntunut Syyriassa.

      Toiseksi Kaukasuksen hallinta: Georgian sodassa 2008 osa huoltologistiikasta hoidettiin mereltä käsin, koska Kaukasuksen ylittävät huoltotiet eivät olisi kapasiteetiltaan riittäneet. Georgian operaatio ei olisi ollut logistisesti mahdollinen ilman laivastoa. Ja kyse on shakista, jossa läntisen Kaukasuksen hallinta ei ole mahdollista ilman Mustan meren alueen (ja Krimin) kontrollia.

      Mitä Pariisin sopimukseen tulee, niin kansainvälisen lain nojalla sitä on toki ”laimennettu” jo vuodesta 1991, mutta on suoranainen valhe, että se olisi lakannut olemasta. Tältä osin tämä viime keväinen kirjoitukseni on osin virheellinen/torso.

      Tykkää

    • Venäjä voi kyllä toimia Kaspian meren kautta Itä-Kaukasuksella, mutta Georgian-Armenian suunnan osalta mikään isompi sotilasoperaatio ei tarvittaessa onnistu, jos logistiikkaa ei voi hoitaa mereltä käsin. Ja Vaikka Venäjälle on valmistumassa iso sotilassatama Novorossijskiin Kaukasuksen rannalle, se ei voi korvata logistisesti Sevastopolia, varsinkaan jos Krim ja Sevastopol olisivat NATO-Ukrainan maata. Tällöin Venäjä olisi yhtä jumissa ja sumpussa Asovan merellä ja Mustan meren itärannan kaistaleellaan kuin Kaliningradissa, eli ei käytännössä mitään pitemmän ajan operaatiokykyä tosipaikan tullen.

      Tykkää

  23. Erittäin mielenkiintoinen mielipideartikkeli oli sekä Kortelaisen kirjoitus, samoin kuin kommenttipuheenvuorotkin. En jaa kaikkia hänen näkemyksiään – enkä etenkään sitä – että Suomi on jo ison naapurinsa tähtäinristikolla, mutta kyllä Suomen pelitila on pienentynyt ja Nato-ikkuna, jos sitä on koskaan ollutkaan, umpeutunut viimeistään Jeltsinin aikojen loputtua. Omaan itsenäiseen puolustukseen pitää satsata lisää (ja paljon enemmän kuin surkuhupaisat 50-150 milj euroa). Monestakin syystä meillä pitää olla riittävä puolustus – lännen näkökulmasta Venäjää vastaan ja Venäjän näkökulmasta länttä vastaan. Ja vaikka me pidämme Isäntämaasopimusta harmittomana – ja pääsylippuna siihen, että saamme Naton kanssa treenata, aiheuttaa se vähintäänkin vahvan epäilyksen aikeistamme Venäjän suuntaan. Pidimme tai emme, maantieteemme ja geopolitiikan vuoksi Venäjäisten kanssa on pärjättävä… Kirjoitti oikeistopuoluetta äänestänyt reservin upseeri

    Tykkää

  24. Todennäköisesti, jos Venäjä haluaisi, se ottaisi Ahvenanmaan ja hiukan Etelä-Suomen rannikkoa sekä Hki-Vantaan lentoaseman muutamassa tunnissa, ellei mitään ennakkovaroitusta saataisi, Lappi veisi hiukan enemmän aikaa vain laajuutensa takia, riippuu vuodenajasta ja jääkäriprikaatista.

    Jos hallitus säilyttää malttinsa eikä Venäjä halua enempää, jonkinlainen Vichyn-malli voisi ehkä toteutua, mutta kauanko kestäisi, ennen kuin suomalaiset ryhtyisivät vastarintaan ja koko maa olisi enenmm’än tai vähemmän sodan jaloissa.

    paul.tiilila@pp.inet.fi

    Tykkää

    • Niin, jo 70-luvulla puolustusvoimien ns. ”painajais-skenaario” oli, että jos Suomi pullikoisi YYA-sopimusta vastaan tositilanteen tullen, eikä suostuisi ytheistyöhön, NL olisi miehittänyt Lapin ja kysynyt sitten Helsingistä tyyliin; ”Joko piisaa, vai jatkammeko?”. PV:n strateginen arvio tuolloin oli, että 90% todennäköisyydellä vastahankainenkin hallitus tälläin myöntyisi.

      En osaa sanoa, missä määrin nykyisessä maailmantilanteessa täällä vastarintaliikettä syntyisi tilanteessa, jossa maan hallitus olisi heittänyt pyyhkeen kehään ja suostunut ”vichyilyyn”.

      Tykkää

  25. ei venäjällä ole rahaa eikä sotilailla moraalia taistella suomessa.kyllä ne pystyy miehittämään suomen kevyesti mut hallitsemaan ne ei ikinä onnistu.nykypäivän sissisota on niin tehokasta.

    Tykkää

    • En tiedä. Ehkä he siksi, että osa heistä pitää minua ”ryssän kätyrinä”, toiset taas pitävät analyysiani oikean suuntaisena. Pääosin tämän kirjoituksen saama palaute niistä piireistä on jakautunutta, riippuen itse kunkin näkökannoista.

      Tykkää

  26. Krimin kaappauksen Venäläiset tekivät omilla sotavoimilla ilman paljon mitään väkivaltaa mutta Putin ei edes myönnä että Venäjä olisi virallisesti osallistunut Itä-Ukrainan sotaan ja nyt yhtäkkiä lähtisivät avoimeen sodankäyntiin länsimaita vastaan? Jaa-a kuules nyt …

    Muutenkin vähän epätoivoinen strategia. Nyt Euroopalla on Venäjää vastaan vain pienet taloudelliset pakotteet mutta jos Venäjä hyökkää Suomeen tai/ja Ruotsiin, eli EU-maihin, niin saavat vähintään totaaliset pakotteet niskaan ellei Eurooppa ja Yhdysvallat jopa julista sotaa Venäjää vastaan. Kun Hitler hyökkäsi Puolaan, Iso-Britannia ja Ranska julistivat sotaa, eikä heillä ollut mitään virallista NATO:n tapaista puolustussopimusta Puolan kanssa. Ne positiiviset näkemykset mitä Venäjä on Euroopassa voittanut propagandalla hävisivät päivässä.

    Kiina ei myöskään tule tästä pitämään, he eivät halua edes että Iso-Britannia lähtee pois EU:sta koska tämä uhkaisi Kiinan sijoituksia. Miten Kiina reagoi kun heidän viennit Eurooppaan supistuvat ja sijoitukset laskevat Venäjän takia? Venäjä olisi siis yksin menossa tähän seikkailuun.

    Tämän lisäksi Suomen puolustusvoimien uudistettu sotastrategia perustuu liikkuvaan sissisodankäyntiin jonka päämäärä on aiheuttaa mahdollisimman paljon tappioita eikä tiettyjen kohteiden tai rajojen puolustaminen. Helposti ryssät tänne tankeilla rullaa mutta Suomen miehitys käy kalliiksi.

    Niin ja mitä Venäjä tällä oikein luulee saavuttavansa? Ei Suomessa ole mitään arvokasta mitä voisivat varastaa että pystyisivät kustantamaan jatkuvan miehityksen. Venäjän öljy- ja kaasumyynti Eurooppaan laskisi nollaksi samalla kun laajamittainen Suomen ja Ruotsin miehitys imee resursseja. Ei Venäjä kauan kestäisi jos Suomi pistää edes vähän vastaan, mutta jos luovutetaan heti kun ensimmäinen venäläinen tankki näkyy niin silloinhan se sujuu helposti. Talvisodan aikana luulivat myös että Suomi kaatuisi helposti, tekevätkö saman virheen taas kerran? Ja vielä nyt kun Suomella olisi melkeinpä kaikkien länsimaiden tuki, kun viimeksi meillä oli vain Natsi-Saksan tuki.

    Luulen että tämä on sota joka Venäjä häviäisi. Pitää vain toivoa että hullut eivät ala ydinaseita käyttämään.

    Tykkää

  27. Tähän ei voi vastata kun että johan tällänen tavallinen junttikin tajuaa että ei todellakkaan ole kaukana kolmas maailmansota. Kyllä se on niin että kun Suomella on tuollainen suurvalta naapurina niin kyllä välit olisi pitänyt pitää koko ajan kunnossa huutelipa ne hurrit mitä tahansa toiselta puolelta. Itse luotan Jumalaan Ja hätä minulla ei ole kun niistä ketkä eivät vielä usko!! Raamattu kehottaa rukoilemaan maan johtajien puolesta eiköhän tehdä sitä oikein porukalla että väistämätön sota siirtyisi ja me kerettäis saada meille rakkaita käännytettyä Jumalan puolelelle…

    Tykkää

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s